keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ai mitäkö olen puuhannut?

Töitä,
pyöräillyt,
tekeytynyt vedenhaltijaksi,
pyöräillyt,
ihmetellyt vierailijoiden kanssa kihokkeja suolla,
pyöräillyt,
viettänyt naamiaisia naapureiden kanssa,
uinut,
saunonut,
pyöräillyt,
kirjoittanut sanoja luonnonhenkien suihin,
kerännyt kamomillan kukkia kuivumaan,
pyöräillyt,
puuhannut tälläistä mahtavuutta pieneen kyläämme: www.festivalnorpas.org,
pyöräillyt,
kaatunut pyörällä.

Onneksi oli kypärä! Käyttäkää kypärää!



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ilta








































Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.
Ole tyhjä vain. Ole auki vain.
Suo salaisuuksien tulla luoksi
tai haipua niinkuin pilvet juoksi
yli metsän latvojen humisevain.

Suo silmien paistaa, henkien tuulla
läpi tuntosi valvovan tuokion.
Vain hiljaisella on korvat kuulla.
Kun askelet hiipivät porraspuulla
vain odottajan ovi auki on.

- Aaro Hellaakoski -



(tässä vain runon kaksi viimeistä säkeistöä)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Maailman upein työmatka

Työpaikkamme sijaitsee Kasnäsissä, 18 kilometrin päässä kotoa. Tämän matkan taitamme pyörällä. Pyöräilen siis tällä hetkellä 36 kilometriä päivässä! Tästä faktasta olen erityisen ylpeä!


Meille autottomuus on ekologinen valinta. Kaupungissa oli itsestäänselvää liikkua julkisilla, pyörällä ja jalan. Täällä etäisyydet kuitenkin ovat pitkät ja bussiyhteyksiä karsitaan koko ajan. Töihin emme bussikyydillä esimerkiksi edes pääsisi. Mahdottomissa tilanteissa ystävälliset sielut onneksi avustavat ja antavat kyydin. Esimerkiksi talviaikaan maanteiden ollessa huonossa kunnossa V kulkee töissä työkaverinsa kyydillä. Fakta on, että ilman autoa eläminen täällä on ehdottomasti hankalampaa. Monia asioita jää suoraan sanoen tekemättä. Täällä autottomuus on siis vielä vahvempi valinta, jonka teemme oikeastaan joka aamu hypätessämme pyörän selkään ja karauttaessamme ne 18km töihin.


Ennen oman kesätyöni alkua olin aika jännittynyt siitä miten jaksaisin moisen taipaleen taittaa joka päivä ja työpäivä vielä siinä välissä. V:lle tuo nyt ei ole temppu eikä mikään, sitäpaitsi hän ajoi tätä matkaa jo viime kesän ja nytkin keväällä heti kun tiet sulivat. Mutta minä en ole mikään pyöräilijähirmu. Tai siis en ollut!

Yllätyksekseni matka on tuntunut toistaiseksi ainakin vielä suorastaan nautinnolta, vaikka toki puuskutan jokaisen 18km taipaleen jälkeen ihan punaisena ja ruuan kulutus työpäivinä on huimasti suurempi kuin muulloin. Työpaikalla pääsen onneksi mukavasti suihkuun ennen töiden alkua. Mutta mikään ei ole ihanampi tunne kun kiitää vapaana kaunista saaristotietä ensin aikaisin aamulla luonnon herätessä ja sitten pitkän sisällä istumisen jälkeen kotiin päivän päätteeksi. Tästä etuoikeudesta maksan mielelläni hieman kipeillä lihaksilla. Ja kunto senkun kasvaa!


Helsingissä asuessani liikuin myös paljon pyörällä. Pisimpänä matkana ajoin esimerkiksi jonkin verran koulumatkaani Jollakseen, ensin aikanaan Kruununhaasta ja viime vuonna Kumpulasta. Yllätyksekseni huomaan, että matkat kaupungissa pyöräillessä tuntuivat paljon pidemmiltä ja raskaammilta. Aikaa matkaan kuluu luonnollisesti kaupungissa enemmän, sillä välillä saa seisoa liikennevaloissa tai muutenkin hiljennellä risteyksissä. Pahimman aamuruuhkan aikaan saa kaupunkipyöräilijä väistellä sekä kanssapyöräilijöitä että pyöräteillä loikkivia jalankulkijoita. Kun kaupungissa yrittää taittaa pitkää matkaa pyörällä, nousee stressi pintaan aika nopeasti. Jatkuvasti tulee eteen onnettomuus-riski tilanteita. Ilta-aikaan tai vapaapäivänä kiireettömästi kruisaillessa tilanne on toki toinen.

Siksi olinkin yllättynyt miten miellyttävältä 18km matka pienen kiemurtelevan maantien vartta pitkin yhtäkkiä tuntui. Nyt olen löytänyt itsestäni pikkuhiljaa oikean Pyöräilijän! Voi sitä vauhdin huumaa ja vapautta! Tätä pyöräily on siis oikeasti.


Mutta siis, työmatkamme on tosiaankin maailman upein! Reitti on mielestäni pätkä saaren kauneinta tieosuutta. Itseasiassa se kulkee pääsaaren lisäksi kolmen muunkin saaren läpi. Vielä pari vuotta sitten reittiin olisi kuulunut myös lossi-ylitys, mutta vuonna 2011 rakennettiin ihanin silta maailmassa - Lövön silta. Lövön ja Söljeholmenin yhdistävä silta on rakennettu korkeaksi, jotta purjeveneetkin mahtuisivat kulkemaan sen alta mastoineen. Näkymä sillan huipulta onkin työmatkani suosikki; saaria ja merta silmän kantamattomiin!



Siltanäkymän lisäksi pieni asfalttinen maantie mutkittelee muun muassa ohi Dragsfjärdenin järven, joka on ajansaatossa maankohoamisen myötä muodostunut merenlahdesta järveksi. Matkan varrelle mahtuu paljon pieniä niittyjä ja mökkejä. Pieniä kurkkauksia merelle. Rehevää sekametsää ja kallioista kangasmetsää. Parhaina päivinä reitin varrella saattaa bonuksena kohdata esimerkiksi ketun! Lintuja näkyy tietysti ja paljon. Niitä opettelen tunnistamaan V:n ja toisen pyöräilevän työkaverimme ja hengenheimolaisemme avustuksella. Välillä ajamme yksin, välillä kaksin, välillä kolmistaan.




Kulkupelini on rakas Kulkurini (alla vasemmalla), jonka löysimme aikanaan kerrostaloni sisäpihan syystyhjennyksestä. Asukkaiden piti merkitä omat pyöränsä ennen talven tuloa ja merkitsemättömät taloyhtiö vei roskalavalla kierrätykseen. Osuimme suureksi onneksemme pihaan juuri roskalavan saapumista edeltävänä iltana ja korjasimme talteen muutamia runkoja. Tuosta saalista ovat peräisi nyt sekä minun, että V:n pyörät. Pyörien kunnostus ja tuunaus on täysin rakkaani käsialaa <3 Nämä pyörät ovat ehkä tärkein omaisuutemme, sillä ilman niitä emme pääsisi minnekään. Monen silmissä romu on nyt meille kultaakin kalliimpi!



P.S. Suur kiitos V:lle, joka taiteili pyöränselässä kameran kanssa ja dokumentoi meidän maailman upeimman työmatkamme ihan vain blogia varten!



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Smultronstället



Viime kesän mansikkapaikka ei pettänyt tänäkään vuonna! Voi onnea!

Tänä iltana saimme siis syödä ihania villejä mansikoita niin paljon kuin napaan mahtui. Näitä herkkuja kun ei auta pakastaa, sillä siitä ne muuttuvat vain kitkeriksi. Ainut tapa säilöä metsämansikoita on kuivaamalla. Niinpä loput myös meidän saaliistamme päätyi vielä hellan päälle kuivumaan. Kuivia marjoja voi lisätä sitten talvella vaikka mysliin tai jogurtin sekaan. Kuivattu marja ei kuitenkaan voi iki päivänä kilpailla tuoreen kanssa, joten syökää mansikoita niin paljon kuin ikinä jaksatte, niiden hetki on NYT!

Herkkää kuusenkerkkää

Tämä postaus on auttamatta melkein kuukauden myöhässä, mutta kirjoitan sen silti, sillä olen niin ylpeä tästä jutusta! Kokeilkaa itse ensi vuonna!


Kesäkuun alussa työpaikkamme Saaristomeren kansallispuiston luontokeskus Sinisimpukka täytti 20-vuotta ja V sai tilauksen valmistaa juhlallisuuksiin alkoholitonta kuohujuomaa kuusenkerkistä. Aikaisemmin olemme ainoastaan kuivattaneet kuusenkerkkiä ja käyttäneet niitä teessä, joten tämä oli hauska uusi kokeilu. Juoman rinnalla V innostui myös valmistamaan kuusenkerkkäsiirappia RAAKANA, eli ilman keittämistä!



Kuusenkerkät ovat siis kuusen vuosikasvuja, jotka kasvavat oksien päihin. Kerkät tulee kerätä talteen touko-kesäkuun taitteessa kun versot ovat vielä kirkkaan vaaleanvihreitä ja pehmeitä. Kuusenkerkkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan, sillä niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kuusenkerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, antioksidantteja sekä A- ja C vitamiineja. Itse olen juonut kuusenkerkkäteetä talvisin flunssaa hoitaakseni. Siirapin sanotaan olevan myös hyvä yskänlääke ja sitä on perinteisesti käytetty jopa keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Ennen vanhaan kuusenkerkkiä on pureskeltu myös purukumin tavoin hampaiden ja suun hyvinvoinniksi. Loppukeväästä kuusenkerkät ovatkin ihanan makeita maistella ihan sellaisenaan metsässä liikkuessa. (lähde: www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuusenkerkat-ovat-parhaimmillaan/)

Kuusenkerkkäjuoma:

4 l vettä
2 l kuusenkerkkiä
0,5 kg sokeria
25 g sitruunahappoa

Huuhtele kerkät viileässä vedessä. Aseta kerkät isoon astiaan ja kaada kiehuva vesi kerkkien päälle. Lisää sitruunahappo ja anna jäähtyä seuraavaan päivään. Siivilöi juoma. Lisää sokeri ja kiehauta. Kun juoma on jäähtynyt, pullota ja siirrä jääkaappiin. Juoman pitäisi säilyä kylmässä ainakin kaksi viikkoa, mutta me joimme sitä vielä pitkään, kolmen ja neljänkin viikon päästä. Kukin toimii taas omalla vastuullaan!



Tällä ohjeella saat aika voimakkaan makuista juomaa, jota me itse laimensimme aina tarjoiltaessa hieman vielä vedellä. Juhliin juomaa laimennettiin kivennäisvedellä ja näin saatiin aikaan iloisesti kupliva juoma. Voi että se on hyvää! Oikeaa keijujen juhlajuomaa, joka maistuu juuri alkukesältä!



Marttojen sivuilla (josta reseptikin löytyi) neuvotaan myös pakastamaan juomaa talveksi vaikka jääpaloina. Meillä on tällä hetkellä käytössä vain rikkinäinen pakastelokero, joten tänä vuonna juoma sai olla vain alkukesän herkku, mikä teki siitä vieläkin erityisemmän!



Kuusenkerkkäsiirappi, ilman keittämistä:

Lado lasiastiaan vuorotellen kerros kuusenkerkkiä ja kerros sokeria, kuusenkerkkiä, sokeria, kuusenkerkkiä, sokeria... kunnes astia on täynnä. Me käytimme ruskeaa luomu ruokosokeria. Aseta astia ikkunalle auringonpaisteeseen. Ihme alkaa vähitelle tapahtua- siirappia alkaa muodostua purkin pohjalle! Kääntele purkkia silloin tällöin, jotta sokeri sulaa joka puolelta. Me kaadoimme valmista siirappia aina ison astian pohjalta pieneen purkkiin sitä mukaa kun sitä kertyi ja annoimme ison astian oleilla ikkunalaudalla useamman päivän, kunnes näytti ettei siirappia tulisi enää enempää. Siirapista tuli tällä menetelmällä aika juoksevaa. Olettaisin, että keittämällä siitä saa paksumpaa. Mutta tällä tavoin kuusenkerkkien upeat vitamiinit säilyvät paremmin kun niitä ei kiehauteta.

Lisäys! Ilman keittämistä valmistettu siirappi pitää säilyttää jääkaapissa! Opimme tämän kantapään kautta :(



Lopuksi tietysti kuivatimme vielä osan kerkistä talven tee-tarpeiksi. Viime kesänä saimme tuon kuvan hienon "kuivurin". Kun V oli ääneen pohdiskellut talonmiehen kuullen, että aikoo rakentaa yrttien kuivatusta varten telineen, joka sopii puulieden päälle, oli talonmies tuumannut, että eikös juuri tuommoinen härpäke löydy vintistä. Ei sitä kukaan tarvitse, viekää pois vaan! Ja kas! Joku aikaisempi luonnonantimien keräilijä olikin jo rakentanut juuri talon puuliesien päälle sopivan kuivaustelineen! Meillä se on käytössä paljon. Siihen mahtuu aika hyvä määrä yrttejä kahteen kerrokseen. Yrttejä kuivatessa pitää muistaa ettei laita telinettä liian lämpimälle liedelle. Mieto noin 30C asteen lämpö riittää, jopa huoneenlämpö riittää kuivattamaan ohuimmat lehdet.



Vielä sellainen lisäys, että kuusenkerkkiä kuten muitakin luonnonyrttejä ja villivihanneksia kerätessä on hyvä katsoa ettei kerää yhtä puuta tai yhtä esiintymää tyhjäksi, vaan sen sijaan korjaa satoa tasaisesti sieltä täältä. Vielä METLA:n mielipide kuusenkerkkien keruun vaikutuksesta puun kasvuun: www.metla.fi/tiedotteet/2005/2005-10-13-koivunmahla.htm