sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Mikä on joulu?


Mikä tai mitä se on, jota ihmiset tähän aikaan vuodesta kaipaavat? Jossain vaiheessa marraskuun lopulla alkaa mieli rakennella kuvia tietynlaisesta joulutunnelmasta, jota kohden kuljemme eri tavoin. On saatava "kaikki valmiiksi" ensin töissä ja sitten kotona. Muuten ei joulu tule.





Ymmärrän hyvin traditioiden merkityksen ihmisyydelle. Rituaali ei ole rituaali, ellei sitä ensin valmistella pitkällisin menoin. Minusta on arvokasta, että yhä tässä ajassamme on olemassa yksi erityinen päivä, joka pysäyttää lähes koko Suomen valtion. Vuoden juhlat rytmittävät elämäämme. Kun kaikki muu elämässäni muuttuu, saan lohtua siitä, että vuoden kierto pysyy ennallaan. Siihen kuuluvat myös juhlat.

Olen pienestä pitäen tuntenut vetoa vuoden juhlia kohtaan. Löysin joskus ala-asteikäisenä kotimme hyllystä "Meidän perheen kirjan", josta selvitin millaisia tapoja ja juhlamenoja kuhunkin vuodenaikaan liittyi. Yritin saada perhettäni turhaan innostumaan uuden vuoden ja juhannuksen taioista ja leikeistä. Meillä vietettiin perusjuhlia, mutta jotenkin kaipasin kiihkeästi vielä enemmän erityisiä vuodenaika-aktiviteettejä elämäämme. Erityisesti pääsiäisen mystiset traditiot kiehtoivat - trulleja, jäniksiä, munia, ylösnousemus?! Vähemmästäkin herää kysymyksiä pieneen mieleen ja suurempaankin. Rakastin kuitenkin tätä kaikkea - koristeita, ruokia, taikoja, lauluja, tunnelmia. Uskonkin, että kaipuuni vuodenaikajuhlia ja rituaaleja kohtaan kumpusi jostakin syvemmältä kuin vain tuosta kirjasta.

On sanomattakin selvää, että joulu on hankala juhla. Jouluun nykyisin päällimmäisenä liittyvä maaninen shoppailuhysteria sai itsessäni useita vuosia aikaan niin voimakkaan vastareaktion, että mieleni olisi tehnyt luopua koko showsta. Mutta tänä vuonna olen alkanut pohtia uudelleen, olisiko tällä kaikella kuitenkin jonkinlainen merkitys minullekin.





Talvipäivänseisauksen aikaan on eri kulttuureissa vietetty jonkinlaista juhlaa varmaan aina. Jeesuksen syntymäpäivänä joulua on juhlittu joskus 350-luvulta asti, mutta jo sitä ennen esimerkiksi muinaiset roomalaiset viettivät saturnalia juhlaansa ja germaanit talvijuhlaansa yulea tähän vuoden pimeimpään aikaan. Meillä Suomessa joulun viettoon sekoittuukin iloisesti joukko eri perinteitä ainakin kristillisestä juhlasta, tästä eurooppalaisten pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhlasta eli yulesta ja vanhasta suomalaisesta aiemmin syksyllä vietettävästä vuoden vaihtavasta juhlasta eli kekristä. Eli jokaiselle varmasti löytyy jokin itselle sopiva syy rauhoittua ja kiinnittyä vuoden kierrossa tähän erityiseen aikaan, jolloin ylitämme pimeimmän hetken ja suuntaamme taas hiljalleen kohti valoa - sisäisyydestä ulospäin.

Kaikenlaiset erilaiset tavat toimittaa tätä rituaalia voin sydämessäni ymmärtää, ainoastaan kulutushysterialle minulta ei heru minkäänlaista sympatiaa. En ole ihan täysin kyennyt irtisanoutumaan joulun lahjakulttuurista, mutta olen ratkaissut tilanteen jo pitkään antamalla lahjaksi itsetehtyjä ruoka- ja muita kulutustavaroita sekä kierrätettyä. Myös joskus harvoin jos kohdalle osuu jotain uutta jonkun läheisen tiettyyn tarpeeseen, sen saatan hankkia lahjaksi. Kuitenkin pohdin merkitystä pakkolahja-rituaalille, josta muutamat tuttavani ovatkin jo luopuneet. Vaikka nautin kauniiden itsetehtyjen yllätysten valmistamisesta läheisille, en voi kiistää etteikö muutenkin usein kiireinen joulunalusaika muutu oikeastaan aina jossain vaiheessa stressaavaksi juuri lahjoja pähkäillessä. Mikä järki tässä on? Miksi todistamme välittämistämme pakkolahjoilla? Olemmehan sentään aikuisia ihmisiä!

"Mutta lapset! Eihän lapsilta voi kieltää lahjoja!" Pohdin miten itse koin joulun lapsena. On tietysti vaikea rehellisesti muistaa mikä rooli lahjoilla oli lapsuuden jouluissa. Jotenkin kuitenkin muistini perukoita pölyttäessäni vakuutun, että jouluun liitttyi niin paljon muitakin rituaaleja ja tunnelmaa, joita jo lapsena halusin vaalia. Jännityksen vatsan pohjaan aiheutti lahjojen lisäksi nimenomaan se päivän erityisyys, joka luotiin vähitellen siivoamalla, tekemällä ruokia, koulussa joululauluja harjoittelemalla ja muilla valmisteluilla. Noista valmisteluista haluan poimia oman kahden hengen perheemme jouluun sopivimmat. Ainakin minun luonteelleni herkullisin hetki nimittäin onkin aina juuri se jolloin jotain ihanaa on pian tapahtumassa, hetki juuri ennen.



Tänä vuonna huomasin innostuvani pienen kylämme joulumarkkinoista. Ystävä ehdotti jo kesällä, että osallistuisimme markkinoille omalla myyntipöydällämme. Välillä näytti etten pääsekään mukaaan, mutta lopulta ehdimme V:n kanssa juuri ja juuri pussittaa hieman kesän yrttisaalista ja valmistaa pitkään suunnittelemaamme mäkikuisma-kipuöljyä. Näpertelin mukaan myös muutamia mielessäni pyörineitä korvakoruja kierrätysnahasta. Vaikka harmikseni markkinapäivä olikin kurainen pakkaspäivän sijaan ja saimme markkinoilla myytyä ehkä kolme tuotetta, täytti tapahtuma kaikki kesästä asti kokoamani odotukset täysin! Heitin merkitykset ja muut kysymykset hetkeksi sivuun ja haltioiduin muun muassa täysin sieluin ruotsinkielisen perinteen Lucia-kulkueesta; uuden kotiseutumme kauniista rituaalista!



Tänä vuonna ehkä ensi kertaa aikuisen elämäni aikana olen saanut viettää juuri sellaista haaveiden joulunalusaikaa, jolloin kiireisen kesän ja syksyn jälkeen tahti viimein rauhottui kaamokseen sopivaan rytmiin. Olen saanut kotoilla sydämeni kyllyydestä ja nauttia lahjavalmisteluista.


Täydellinen muutaman viikon jakso huipentui eilen talvipäivänseisauksen viettoon ystävien seurassa. Teimme retken saaren kauneimmalle paikalle. Miten eheyttävää oli nauttia tuosta erityisestä paikasta ihmisten kanssa, jotka jakavat sen syvän kiitollisuuden tunteen jonka tuo maisema herättää, ilman että sitä tarvitsee edes ääneen mainita. Kiitollisuutta osoitimme lahjoin luonnolle - keräämällä mukaamme suuren säkillisen rantojen roskia. Tästä kiitollisuudesta ja rauhoittumisesta talvisen luonnon rytmiin olkoon meidän joulumme tehty! Tässä olossa on hyvä suunnata seuraavaksi sukujoulujen viettoon pitkin Suomea junaillen.

Mikä on Sinun joulusi?



P.S Viime kesänä (2012) perustettu Rituaalimuseo tutkii tieteen ja taiteen keinoin juuri sitä kiehtovaa kysymystä miksi meillä ihmisillä on rituaaleja. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti