maanantai 6. tammikuuta 2014

Senatsbergetin tapaus Helsingin Sanomissa


Helsingin Sanomat nosti vihdoin esille Konstsamfundetin kestämättömän metsätaloustoiminnan saarellamme. Hesarin toimittaja oli käynyt täällä paikan päällä kuvaamassa hävitystä ja haastattelemassa tyytymättömiä kyläläisiä. Myös WWF Suomen metsäasiantuntijaa Panu Kunttua, Konstsamfundetin tilanhoitajaa Mikael Jenseniä sekä viranomaistahoja oli jutussa kuultu.

Hienoa, että aihe saatiin vihdoin otsikoihin. Sen sijaan moni tärkeä asia jäi vielä tuomatta tässä uutisessa esiin. Esimerkiksi jutussa ei ole lainkaan mainittu Senatsbergetin kulttuurihistoriallista merkitystä kivikautisena asuinpaikkana. Varsinkin, koska Senatsberget ei ole ainoa tapaus laatuaan. Saareltamme löytyy myös toinen Konstsamfundetin avohakkaama 26 hehtaarin aukio (Nöjis), jonka keskellä seisoo enää irvokas kyltti kertomassa paikalla sijainneesta kivikautisesta asuinpaikasta (4700-3000 eaa). Kyltin mukaan 1980-luvulla tehdyssä tutkimuksessa paikka oli todettu poikkeuksellisen hyvin säilyneeksi ja maisemaltaan eheäksi kokonaisuudeksi. Ei enää.

Konstsamfundetin Jensenin mukaan: "Kontaktipintaa paikallisväestöön on kyllä, metsäasiat eivät vain ole nousseet esille." Minä paikallisena olen itseasiassa kyllä ottanut yhteyttä Jenseniin ja kollegoihinsa 26.11.2013, mutta sähköpostiini en ole vielä saanut vastausta. Myös V:n sähköposti on toistaiseksi jäänyt vaille vastausta. Lisäksi mainittakoon, että paikallinen ympäristöjärjestö on jo kymmenen vuotta sitten ottanut saaremme metsien kohtalon puheeksi silloisen säätiön johtajan kanssa. Mutta ilmeisesti olisi tarve nostaa asiaa esille vielä lisää! Siksi toivonkin, että juuri Sinä otat myös säätiöön yhteyttä ja kerrot mielipiteesi aiheesta: kaj-gustaf.bergh@konstsamfundet.fi, mikael.jensen@soderlangvik.fi, christofer.westerback@soderlangvik.fi

Tässä on kyse nimittäin myös suuremmasta kysymyksestä. Kun suuria hankkeita, kuten museoita tai jalkapallostadioneita, rahoitetaan tänä päivänä enenevissä määrin yksityisellä rahalla julkisen sijaan, ei kukaan enää katsokaan mistä tuo raha on peräisin. Tältä kiusalliselta tosiasialta halutaan sulkea silmät, sillä eihän tunnetusti lahjahevosen suuhun olekaan katsominen ja niin edelleen.

Minun mielestäni tulee vaatia, että vähintäänkin tälläiset kansallisen kulttuurimme merkittävät tukijat pitävät huolta rahalähteidensä eettisestä kestävyydestä. Konstamfundetin tapauksessa tämä tarkoittaisi vähintäänkin FSC sertfikaattiin siirtymistä, mutta lopulta myös luopumista avohakkuista kokonaan ja siirtymistä uudenajan poimintahakkuun ja metsän luonnollisen uudistamisen käytäntöihin. Edellyttäisin myös, että säätiö kertoisi metsänhoidon periaatteistaan ja niiden lyhyen sekä pitkän aikavälin kehittämisestä avoimesti kotisivuillaan. Avohakkuut edustavat menneen ajan kulttuuria. Kuten Jensen sanookin: "Ei meillä ole tekeillä mitään erikoista, samaa on tehty vuosikausia." Tämän ei luulisi kelpaavan vastaukseksi enää vuonna 2014.